Feriat!

Posted on

Työviikot ne vaan hurahtelee nopsaan ja hupsista sitten tulikin tänne Fuengirolaan Feriaviikko. Ferioita juhlitaan viikon verran, ja juhla järjestetään fuengirolan suojelupyhimyksen, Virgen del Rosario Coronadan kunniaksi. Viikko pitää sisällään messuja, juhlakulkueita, iltajuhlia ja feria-alueella oleva suuri tivoli kaikenlaisineen vempaimineen ja mahaakaan ei ole unohdettu. Ruokaa on tllin kyllin tarjolla, juomasta puhumattakaan.

Mutta kannattaako pämpätä massu täyteen ja sitten tivolilaitteisiin pyörimään? Ehkä parempi ensin huristella pää sekaisin ja sitten käydä herkkukojujen kimppuun 🙂

Kulkueita en itse päässyt seuraamaan töiden takia, mutta muutamana iltana tuli oltua pääalaspäin erilaisissa laitteissa. Alkoihan tuo jo mahassa ja päässä tuntumaan. Ei näköjään kroppa kestä näin vanhimmiten huristella tivolissa kuten joskus nuorempana.

Ihanaa oli, kun espanjalaiset ja turistitkin olivat pukeutuneet juhlaan. Naisilla ja tytöillä oli hienot Flamencomekot. Niitä näkyi ja paljon. Monet äidit ja tyttäret olivat pukeutuneet samanlaisiin asuihin. Miehillä ei oikein näkynyt juhlaan kuuluvaa hattua, mutta pienet pojat oli puettu hienoihin kiiltäviin housuihin ja paitoihin. Lisäksi oli liivi sekä suloinen hattu.

image

 

Jaahas, nettiliittymä tökkii pahemman kerran. Ei anna nyt liittää enempää kuvia. No kokeilen toiste onnistuuko.

Ja nyt pakkaamaan hieman, lähtö lähestyy.. Yyh!

 


Poker

Posted on

Kuuma päivä. No ihan normaalia. Mutta tälle työkeikalle olisi voinut olla ihan hyvin pilvinen ja tuulinen päivä. Nimittäin kun kannat toisen harkkarin kanssa pokeripöytää lähes kilsan matkan paahtavassa auringonpaisteessa niin olihan homma!

Sain siis työkeikaksi hakea pokeripöydän eräästä paikasta ja tuoda sen hotellille. Otin Miian mukaan. Mietittiin kuinkahan iso pöytä mahtaa olla? Kun pääsimme paikalle, niin silmät pyöreinä tuijotimme laatikkoa. Ei ole todellista. Se oli jotain 2 metriä pitkä. Huh ja hei!

Pöytä oli pakko poistaa laatikosta. Sai helpommin kannettua. Ensin piti roudata pöytä toisesta kerroksesta alas. Tiukat mutkat ja oli ahdasta. Hissiin sitä ei edes uskaltanut ajatellakaan.

Oli ihmisten ilmeet kyllä näkemisen arvoiset. Kaksi naista kantaa pokeripöytää. Pitkin katuja. Aurinko porotti. Hiki valui. Piti pysähdellä vähän väliä huilaamaan.

Mutta perille se saatiin. Totta kai. Kyllä meillä hommat hoituu ??

Melkein perillä eräs espanjalainen nainen ihmetteli kovasti touhuamme. Sen tajusin puheesta, että kummasteli miksi miehet eivät ole kantamassa. Tuhahdin minäkin siihen vähättelevästi, että hombres.. !

image

Tämmöinen tapaus. Olisko pitänyt pistää pelit pystyyn kadulle ?! 🙂

 

 

 

 

 


Helado!

Posted on

Kun tuo otsikon sana näkyy jossakin kuppilan kohdilla, niin sieltä saa jäätelöä. Ja on ihan erikseen pelkkiä jäätelökioskeja. Tai jäätelömyymälöitä. Mitä ne nyt olisi. Heladeria. Jäätelölä 🙂 Kaupasta ei saa yksittäisiä tuutteja tai tikkuja. Vain pakettijäätelöä tai sitten monipakkauksia. Eli jos meinaa ostaa vain yhden jäden ja herkutella, on mentävä jätskipuotiin. Tässä vähän viitteitä valikoimista. Esillepanoon satsataan todella !

..kuvat kallellaan, mutta haitanneeko mittään .. 🙂


image

image

 

image

image


Benalmadena!

Posted on

Toinen työviikko hurahti mennä ja kaikenlaista pikku näpertelyä tuli tehtyä. Leikin esimerkiksi putkimiestä..

No mutta työviikko ohi, eli tutustumaan lähialueen nähtävyyksiin. Lähellä oleva Benalmadena tarjoaa vaikka sun ja mitä! Kävin esimiesharkkari Ullan kanssa tsekkaamassa miltä tuntuu kun kaksi korkeanpaikankammoista lähtee köysiradalla katselemaan maisemia abouttiarallaa 740 metrin korkeuteen. Matka huipulle ei ollutkaan niin pelottava, maisemat olivat huikeat ja menimme Tivoli Worldin yli. Jonne on sitten joku päivä ehdottomasti mentävä. Matka vuorelle lähteekin juuri tivolin vierestä. Siinä sitten huristeltiin karusellien ja muitten vempeleiden yli.

Tästä linkistä infoa köysiradasta

Ja tästä linkistä Tivoli Worldiin!

 

image

Käysiradan hissejä meni vähän väliä ylös ja alas, koppiin mahtui 4 henkilöä. Juuri Tivolin yli tässä menossa..

 

image

 

 

image

 

image

image

Että semmoinen päivä. Ylhäällä oli hieno lintushow. Katsotaan josko siitä joku päivä kirjoittelisi.

Hasta Luego!


Albondigas!

Posted on

Nyt tärähtää ruokapäivitys!

Koska täällä tuoksuu joka kiinteistön kulmalla sellaiset herkkuset että! On espanjalaista ja kiinalaista ja italialaista ja englantilaista ja tokihan suomalaista.

Ja suomalaisista syötävistä ihan parasta on ollut karjalanpiirakat! Mummolasta. Siis tänne asti piti tulla, että sai maistaa yksiä parhaimpia piirakoita mitä on eteen tullut.

Mummolassa leivotaan luomujauhoihin. Sieltä löytyy myös korvapuusteja, ruisleipää ynnä muuta Suomi Turistin kotiherkkua.

Täältä löytyy infoa: Mummola infoa

image

 

image

Munkkejakin saa Mummolasta. Mums mums Mummolaan!

image

 

Lähikaupastamme bongasin lihapullia. Albondigas, si si!

Ne oli raakoja, pyöritelty valmiiksi ja pakattu vieri viereen rasiaan. No eikun ostoskoriin ja testaamaan. Ja sitten jännän edessä. Ne piti paistella kaasulla, koska keittiössämme on kaasuliesi. Ja… Minä kammoan kaasuvehkeitä. Pienenä säikähdin kesämökillä kaasulieden julmettua liekkiä ja siitä jäi sitten kammo. En ole edes grillannut kotona. No mutta eikun toroa sarvista kiinni, vipua vasemmalle, sytyttimellä tulta kehiin ja wush! Niin se syttyi. Vau! Uskalsin.. 🙂

Siinä ne sitten paistuivat, eikun juoma mukaan ja parvekkeelle naatiskelemään.

image

Rasiassa oli 24 lihapullaa, isoja ja hyviä!

image

Siinä ne nyt tirisee.

image

 

Kiirus töihin jot ei hyvin tullut panostettua lisukkeisiin. No cola ja valkosipulimajoneesi. Ne riittääkin 🙂

 

 

Adios!

 

 


Heja Sverige!

Posted on

Ensimmäinen viikko sitä sitten oli takana. Hyvin meni. Aurinkoa, lenkkeilyä, tutustumista paikallisiin liikkeisiin, töitä ja kävin jopa kampaajalla. Muutama sentti pois. Ei sen ihmeellisempää toimenpidettä. Hiukset leikkasi joensuulainen tyttö. Hänkin oli työharjoittelussa täällä.

Nuriasolin alakerrassa on hyvä ruokakauppa mistä tehdään ostokset. Vaikka lähempänä asuntoa olisi toinen kauppa, niin emme siinä käy. Supermercadosta on tullut ”meidän kauppa”.

Töissä oli tukalan kuuma. Ei ole valkoihoisen hommaa tässä kuumuudessa tehdä hommia. Ihmetyttää, miksi paikalliset eivät hikoile tai helota naama punaisena kuten me. No, varmaankin ovat ehkäpä tottuneet tähän ilmastoon. 🙂

 

image

 

Perjantaina työviikko oli ohi, ja ajattelin lähteä lähiputiikkeihin tutkimaan mitä ihanuuksia niistä voisi löytää. Monet kun olivat kymmeneen auki. Lähtiessä huomasin, kun meneillään oli joku poliisihässäkkä. 6 poliisiautoa ja varmaan 15 poliisia. Ja ambulanssi johon oli laitettu joku mies paareilla kyytiin. Liikenteenjakajassa makasi skandinaavisia piirteitä omaava mies. Luulin, että liittyi tapaukseen, mutta ei. Koska poliist eivät häntä huomioineet. Olipa muuten aika kännissä. Eli viikko meni ja eka kunnon humalainen. Mietin olikohan suomalainen..  Toki en ole liikkunut öisin tuolla baaripaikoissa, niin olisi siellä toki joku känninen voinut myös tulla vastaan.

Kävin kaupoissa, rannalla kuuntelemassa tyrskyjä pimeässä ja sitten nukkumaan. No mutta kukapas se oli sammunut siihen meidän talon eteen? Tämä känniläinen. Ihan taju kankaalla. Kysyin espanjalaiselta pariskunnalta mitä hälle pitäisi tehdä, soittaa poliisi? He vaan nostelivat olkapäitään ja menivät pois. Kämpillä oli kotona Galina, ja lähdimme katsomaan mitä tälle miehelle pitäisi tehdä. Yritettiin herätellä, mutta ei tulosta.

Läheisestä Yupiter baarista kyselimme mitä Espanjassa sammuneille tehdään. Koska emme voineet jättää tätä miestä makaamaan kadulle. Olisi vielä ryöstetty tai oksentanut ja tukehtunut siihen. Baarista suomalainen tarjoilija sanoi, että poliisia ei kiinnosta. Ne saattavat vaan siirtää sammuneen seuraavalle penkille ja se siinä. No yritimme herätellä miestä, lopulta hän alkoi havahtua ja yritimme saada selville minkä maalainen hän on. Öristyään aikansa tajusimme, että hän oli RUOTSALAINEN! Nimikin saatiin lopulta selville, mutta hän ei osannut selvittää missä asuu. Eipä oikein selvää ja järkevää puhetta tullut ollenkaan. Mutta mitä tehdä? Onneksi siihen paikalle tuli 4 suomalaista nuorta. Yhdessä sitten rupesimme auttamaan miestä ja varsinkin kun siihen tuli vielä espanjaa puhuva pariskunta. Alejandro oli miehen nimi, ja hän sitten soittikin poliisille. Poliisia kuitenkin jouduttiin odottamaan varmaan 1,5 tuntia. Ja kun se sitten lopulta tuli, kahden puhelun jälkeen itseasiassa, niin poliisi vaan kyseli oletko ok, oletko kunnossa, oletko täysi-ikäinen, oletko suomalainen… Eikä tehnyt asialle mitään. Eli saat ihan rauhassa sammua täällä kadulle kun olet täysi-ikäinen ja pystyt mongertamaan ”jees” kysymykseen oletko kunnossa.

Hieman jäi meille pettynyt olo, mutta eipä me asialle sitten voitu mitään. Pidettiin useita tunteja ruotsalaista hereillä, yritettiin pitää istumassa kun hän oli juoksentelemassa pää edellä autotielle. Onneksi paikalle tuli nämä fiksut suomalaiset nuoret. Ja tämä Alejandro joka pystyi kielitaitoisena soittamaan poliisille. Saatettiin pelastaa naapurimaan kansalainen 🙂

Ruotsalainen läks hoipertelemaan kohti juna-asemaa. Me jäätiin katsomaan perään. Arveli menevänsä Torremolinokseen junalla. Siellä kun tuntui asuvan. Harmi vaan, kun junat kulkivat vasta kuuden kieppeillä aamulla. Kello tais olla yks yöllä..

 

image

Junalla mennään tuolla yläilmoissa! Pääsiköhän Ruåtsin poeka kottiisa raidetta pitkin?

No mutta kun seuraavana aamuna lähdin aamulenkille, ei tätä kaveria näkynyt puskassa sammuneena. Olisko sitten päässyt jotenkin kotiinsa?

Ja pääasia oli, että ei ollut suomalainen.. 🙂 eihän suomalaiset tolleen…

No mutta seuraavaan kertaan, adios!


Hola! Como esta?

Posted on

Juu eli täällä ollaan. Espanjan Fuengirolassa työssäoppimisjaksolla. Kuusi viikkoa. Kuusi kokonaista viikkoa tutustumista espanjalaiseen kulttuuriin, työtapoihin, ruokaan, kieleen, ihmisiin. Niin espanjalaisiin kuin suomalaisiin. Sillä suomalaisia täällä on paljonkin. Monet suomalaiset viettävät kesät Suomessa ja tulevat sitten talveksi tänne.

Paljonhan täällä on suomalaisia ihan töissä tarjoten kotimaan turisteille ja toki muillekkin erilaisia palveluja. Kirjoittelen niistä myöhemmin 🙂

 

 

image

Tämmöistä säätä oli kun Helsingistä lähdettiin koneella kohti Malagaa.

 

 

image

Ja tämmöiseksi se sitten muuttui 🙂 ei huono, sanos Jorma! 🙂

 

Ei saavuimme tänne torstaina 3.9. keskiyöllä. Tulevan työpaikkamme Marko kävi meidät hakemassa kentältä. Meitä on siis 4 cateringopiskelijaa ja sitten minä. Rakennusalan perustutkintoa suorittava. Koulumme on Pohjois-Karjalan ammattioppilaitos Lieksassa. Mahtavaa, että koulussa on mahdollista käydä työssäoppimassa ulkomailla. Varmasti yksi elämän mieleenpainuvimmista kokemuksista. Osata elää ja olla toisessa maassa, erilaisessa kulttuurissa ja useiden eri kansallisuuksien kanssa. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Tulee rohkeutta ja uusia näkemyksia. Kaikkea ei aina tehdä kuten Suomessa.

 

image

Kuuden viikon kotimme portti. Los Boliches. Aivan juna-aseman vieressä. Meren rannalla.

 

Itse ehdin vippailla kaupungilla lenkkeillen ja tutustuen ympäristöön kolme päivää, ennen kuin työt alkoivat. Harmillisesti vain minulle suunniteltu kuntosalin fixaus ei onnistunutkaan. Tiloja ei oltu vielä saatu vuokrattua, joten se jäi nyt remppaamatta. No, korvaavia töitä ruvetaan miettimään ja teen samalla erilaisia huoltohommia mitä sattuu eteen tulemaan. Ja mihin kykenen. Kuiva-ainekomeron tapaista olisi tarkoitus tehdä erään tiskin tilalle. Ilmastointilaitteet salista putsailinkin ja etsiskelin varastoista työkaluja mitä voisin tarvita hommissa. Tästä se alkaa, työt Bar & Restaurant Nuriasolissa.

 

Hasta luego!